TERVETULOA METSÄTIEN-KENNELIN KOTISIVUILLE!

KENNELIMME SIJAITSEE POHJOISESSA KESKI-SUOMESSA, PIHTIPUTAALLA. OLEMME KOIRIEN KANSSA MONIPUOLISESTI HARRASTAVA PERHE. HARRASTAMME METSÄSTYSTÄ SEKÄ SEISOVIEN-, AJAVIEN-, ETTÄ HIRVIKOIRIEN KANSSA. METSÄSTYSAJAN ULKOPUOLELLA HARRASTAMME MM. AGILITYÄ, TOKOA, MEJÄÄ, NÄYTTELYITÄ JA VALJAKKOHIIHTOA. KASVATAMME KOIRIA PIENIMUOTOISESTI, JOTEN SEURAAVASTA PENTUEESTA KANNATTAA KYSELLÄ HYVISSÄ AJOIN.

PENNUT KASVAVAT AINA KESKELLÄ PERHEEMME ARKEA, EIVÄT MISSÄÄN ERILLISISSÄ PENTUTILOISSA. NE OPPIVAT PIENESTÄ LAPSIIN JA ELÄMISEN ÄÄNIIN. OSTAESSASI MEILTÄ PENNUN SAAT HOITO- JA RUOKINTA OHJEET SEKÄ KASVATUS- JA KOULUTUS NEUVOJA NIIN PUHELIMEN- KUIN NETINKIN VÄLITYKSELLÄ. SEKÄ MAHDOLLISUUKSIESI MUKAAN MYÖS LIVENÄ SEKÄ KOTONAMME ETTÄ PELLOILLAMME. TARJOAMME WEIMARIPENNUILLEMME MYÖS VUODEN ILMAISEN JÄSENYYDEN WEIMARINSEISOJAKERHOON. PENNUT MYYDÄÄN MADOTETTUINA, SIRUTETTUINA JA ELÄINLÄÄKÄRIN TARKASTAMINA.

Kasvattajakurssin suoritti ja kasvattaja sitoumuksen allekirjoitti Marjaana vuonna 2004, samana vuonna on myönnetty kennelnimemme “Metsätien”.  Ensimmäisen pentueen olemme kasvattaneet kuitenkin jo 1998. Pentue oli karjalankarhukoiria ja tästä pentueesta meillä on edelleen kotona nyt jo 13-vuotias vanha herra Jaki.  Tällä hetkellä kennelin omistaa siis virallisesti Marjaana, mutta aikomus on, että myös Risto suorittaa kasvattajakurssin lähitulevaisuudessa ja tulee kennelin toiseksi viralliseksi omistajaksi.

Meillä molemmilla on aina ollut kotona koiria. Ensimmäinen oma koira oli Riston 80-luvun lopulla ostama englanninspringerspanieli narttu Fag-Ick Dolly Parton “Rita1″. Rita oli varsinainen persoona, sen mökötyksiin ja mykkäkouluihin sai kyllä taatusti tottua jokainen sen lähellä ollut ihminen ja eläin. Valitettavasti Ritan elämä päättyi aivan liian varhain sen syötyä vahingossa noin parin vuoden ikäisenä rotanmyrkkyä. Spanieli oli kuitenkin tehnyt kolon elämäämme, joten joukkoon liittyi aika pian Rita 2 Fag-Ick Samantha. Rita 2 mukana hiipi metsästys myös Marjaanan harrastus listalle. Pikku hiljaa Rita lisäsi harrastuksiimme ensin koiranäyttelyt (joissa ei koskaan pärjätty, mutta viihdyimme loistavasti), perässä seurasivat agility ja tottelevaisuuskokeet. Olimme jääneet koiraharrastukseen koukkuun.

Muuttaessamme omakotitaloon oli seuraavana joukkoomme liittyvä hirvikoira. Ensin meille saapui sekarotuinen pystykorva narttu, mutta sen kanssa keskellä kylää asuminen osottautui mahdottomaksi. Sydän verta vuotaen luovuimme tuosta ihanasta perheenjäsenestämme, kun löysimme sille syrjäseudulta rakastavan kodin. Siellä se elikin koko elämänsä onnellisena perhekoirana.

Vuonna 1996 pitkän harkinan jälkeen meille saapui karjalankarhukoira narttu Huhtian Jatta. Jälkikäteen olemme naureskelleet kuinka pelkäsimme ottaa noin isoa koiraa:). Jatta kuitenkin meille tuli ja vei meitä syvemmälle koirien maailmaan. Kiersimme Jatan kanssa menestyksekkäästi näyttelyitä, tutustuimme karhunhaukkutaipumuskokeisiin ja hirvikokeisiin. Ensin meistä hirvituomari kortin suoritti Risto ja jonkun ajan perästä myös Marjaana, joka on myös karhutuomari. Jatta synnytti ensimmäisen kasvattamamme pentueen vuonna 1998. Aika pian pentumisen jälkeen Jatan tila alkoi heiketä huimalla vauhdilla. Käytimme Jattaa lääkärillä jos toisellakin ja hoitoa saimme jos minkälaiseen diagnoosiin, mutta kipinä Jatan silmissä hiipui hiipumistaan. Oli aivan kamalaa katsoa kuinka nuori ja elinvoimainen koira luisui jonnekkin tyhjyyteen. Viimein diagnoosi oli imusolmukesyöpä ja ainoa tehtävä asia oli päästää Jatta pois. Se oli Rita1 traakisen kuoleman jälkeen toinen kova paikka elämässämme koirien parissa. Olimme kuitenkin jättäneet Jatan pentueesta itsellemme Jakin, joten karhukoira perheeseemme kuitenkin jäi.

Aika pian huomasimme, että meillä alkaa olla vajausta koiralaumassamme. Yhden spanielin kun on aika hankala revetä sekä sorsametsälle, että agilitykilpailuihin samana päivänä. Riston veljellä oli paikka koiralle, mutta aikaa sen kouluttamiselle ei ollut. Niinpä päädyimme ottamaan yhteisen koiran englanninspringerspanielin Hightide’s Donna Summerin eli Donnan. Jälkikäteen mietittynä oli uskomatonta miten hyvin Donna sopeutui elämäänsä kahdessa kodissa. Se tuli aina meille häntä heiluen ja tuntui unohtavan edellisen paikkansa samantien, samoin kuin myös lähti meiltä.  Koska Donnan kanssa meillä oli jo tietoa koiran kouluttamisesta hieman eri tavalla kuin Ritan kanssa pääsimme kokeilemaan ja kisailemaan jälleen uusiin lajeihin. Donnan kanssa kävimme niin spanieleiden taipumuuskokeissa, -metsästyskokeissa, kuin jälkikokeissakin.  Donnan mukana myös kipinä koirien kasvattamiselle syttyi. Donnan myötä Marjaana myös suoritti agilitynkoulutusohjaaja kurssit sekä agility- ja hirvikokeiden koetoimitsija kurssit. Tilausta suorittaa myös samat kurssit tottelevaisuus puolelle oli, mutta aika alkoi loppua kalenterista ja niistä haaveista luovuttiin.

2001 oli vuosi jolloin oli aika ottaa laumaamme uusi koira Ritan tullessa jo kymmenen vuoden ikään. Tähän asti koiramme olivat olleet miesten nimissä ja oli aika Marjaanan ottaa se ensimmäinen oma koira. Spanielit oli karsittu pois karvansa takia. Kahden koiran trimmaaminen näyttelyihin töiden jälkeen ei enää jaksanut houkuttaa. Etsinnässä oli siis lyhytkarvainen koira jolla pystyy harrastamaan melkein mitä vaan ja joka on tarpeaksi iso ettei pitkien ihmisten tarvitse olla sen kanssa polvillaan, ja tietysti se metsästäminen… Pitkien pohdintojen jälkeen meille saapui ensimmäinen weimarinseisoja narttu, Woodsman’s Starlet syksyllä 2001.

Rakastuin weimareihin niin sydänjuuriani myöten, että tiesin weimarin olevan se rotu jonka parissa olen niin pitkään kuin vaan koiramaailma jaksaa kiinnostaa. Stara toi jälleen lisää koiraharrastukseemme, kun lisäsimme siihen Staran myötä kanakoirienerikoiskokeet. Staran kanssa treenailimme myös vesipelastusta ja omaksi iloksemme hiihtelemme talvisin. Starassa olisi ollut potkua myös kilpailemaan sekä vepessä, että valjakkohiihdossa, mutta jälleen kerran jouduimme toteamaan, että työt häiritsevät harrastamista;-)

2005 Staran ensimmäisestä pentueesta laumaamme liittyi Ira, sekä 2008 toisesta pentueesta Lola, joka on sijoituksessa Marjaanan veljen perheessä. 2006 meille tuli myös toinen karhukoira kasvamaan Jakin rinnalle. Samana vuonna Risto otti isänsä ja veljensä kanssa yhteisen ajokoiran pupujahteja varten. Kaiku asuu siis anoppilassa. Mistä lie lapsemme saaneet pureman koiramaailmaan, mutta 2010 4-vuotias poikamme sai oman koiran kääpiöpinserin, jonka itse nimesi Hipiksi Toki myös talon emännällä oli tilaus uudelle agility kaverille, mutta kyllä pikkumies on itsekkin koiraansa esimerkillisesti hoitanut ja kouluttanut.

Tulevaisuuden suunnitelmamme liittyvät vahvasti karhukoiriin, weimareihin ja yllättäen myös myös kääpiöpinsereihin.. Jakilla alkaa jo ikä painaa ja pikku hiljaa alkaa olla aika alkaa miettiä uutta hirvestyskaveria. Tällä kertaa laumaamme taitaa olla liittymässä neitokainen, sillä myös karhukoirien kasvattaminen kummittelee vuosien jälkeen taas mielessä. Weimaripuollella suunnitelmat ovat selkeät.  Weimareiden kasvattamisessa pyrimme siihen, että seuraava sukupolvi olisi aina edeltäjäänsä parempi metsästäjä. Jos koiramme näyttävät hyvälle se on vaan plussaa, mutta metsästyspuoli on se johon kiinnitämme suuremman huomion. Vuonna 2011 toimme sijoitukseen pennun Ruotsista ja Belgiasta. Ja Muutaman vuoden päässä häämöttää myös toive hakea pentu rapakon takaa. Näillä eväillä toivomme vievämme weimareita eteenpäin tuossa mahtavassa metsästymuodossa. Kääpiöiden kasvattamista emme olleet edes harkinneet, mutta koska meille saapunut pieni neiti on osoittautunut varsin menestyneeksi koiruliksi en malta olla kokeilematta mitä sillä voisikaan saada aikaiseksi, ainakin sen yhden pentueen verran. Mennään tämän rodun kanssa nyt päivä kerrallaan ja katsotaan mihin polku meidät vie.

TRANSLATION IN ENGLISH COMING SOON.

Muistathan vieraskirjan=) Kuvien kopiointi ilman lupaa on kielletty.